Pelottavankin hiljainen toinen kolmannes

Toinen kolmannes on takana ja viimeinen kolmannes on päässyt jo hyvin käyntiin. Jälleen on opeteltu runsaasti uusia tietoja ja taitoja. Ihana, että raskaus etenee, vaikka toki tämä raskausaikakin on ihanaa omalla tavallaan. Mutta toki sitä odottaa eniten vauvan saapumista maailmaan. Kuitenkin koen, että tämä koko 9kk on syystäkin suhteellisen pitkä aika. Opeteltavaa on kuitenkin niin paljon. Itsekin luen vielä paljon luonnollisesta synnytyksestä (ei lääkitystä, ei toimenpiteitä), joten sisäistettävää on paljon! Luonnollisesta synnytyksestä lisää vielä myöhemmin..

Omituisen neutraalia

Toinen kolmannes oli melko vaisu ja hiljainen, käytinkin monesti sanaa “neutraali”, kun tutut kyselivät vointia. Olo oli vain niin neutraali – melkein kuin ennen raskautta. Ei juuri minkäänlaisia oireita; ei mielitekoja, ei tunneryöppyjä, ei pahoinvointia tai oikeastaan mitään, pientä selkäkipua ja häntäluukipua lukuunottamatta. Oli jopa jotenkin hassua vastata kyselyihin, että ei ollut juuri mitään tuntemuksia! Ehkä ajattelin ensimmäisen kolmanneksen perusteella, että sitä olisi koko ajan jotain uusia tuntemuksia ja muutoksia.

Ainoa uusi asia oikeastaan toisella kolmanneksella oli se, että potkut alkoivat (vasta tosin siinä viikon 20 tienoilla). Vauvan aktiivisuus vaihteli kovasti päivästä riippuen.

Ennen potkuja välillä olo oli niin normaali, eikä mahassakaan juuri tuntunut mitään, että monesti sitä ajattelikin tuolloin, että onkohan kaikki kunnossa. Jotenkin olisi helpompi varmaan ollut olla, kun olisi ollut edes pieniä liikkeitä tai potkuja, muistan ajatelleeni. 🙂 Mutta olen päättänyt vain nauttia kaikista vaiheesta sellaisena kuin ne ovat! Ja nythän viimeisellä kolmanneksella näitä potkuja ja käännöksiä onkin sitten aivan tosi hurjasti. Nytkin juuri vauva vetää varmaan volttitreeniä täysillä. 🙂

Mieliteot

Yksi asia jaksaa ihmetyttää suuresti. Nimittäin mielitekojen puuttuminen. Ehkä sitä on niin paljon kuullut ja lukenut eri mieliteoista, että sitä oletti niiden olevan todella merkittävä osa raskautta, ainakin jossain vaiheessa edes. Mutta vielä ei ole kuulunut eikä näkynyt minkäänlaisia mielitekoja – ei hajuihin tai makuihin liittyviä. Sokeri tuntuu maistuvan entistä vähemmän (mikä on tosi jees, koska olen joskus junnuna ollut karkkien suurkuluttaja), samoin rasvaiset herkut. Mutta tämäkin on vain todiste siitä, että ei kannata olettaa mitään!

Näköjään jokainen raskaus on vain niin todella erilainen. Olen varmaan sitten se ärsyttävän tasapainoinen tyyppi, jolle ei tule mielialan vaihteluja, ei painoa, eikä edes mielitekoja. Toisaalta, en antautuisi herkkujen vietäväksi, kuin silloin tällöin, vaikka mieliteot olisivatkin pahat.. Kun en ennenkään syönyt juuri riviä enempää suklaata mieliteon sattuessa, en nyt raskaanakaan syö sen enempää. Ehkä kuulun siihen ryhmään, joka ei kerta kaikkiaan salli juuri mitään enempiä nyt odotusaikana. En koe, että siinä on mitään väärää. Raskaana kun ei tule syödä kahden edestä, ehkä se noin 200kcal normaalia enemmän.. Ehkä fitnessajoista oli jotain enempääkin hyötyä ja itsekuri on sieltä jäänyt muistiin. Ja toisaalta nautin ajasta ja siitä, että vierelläni on täysin minua tukeva ihminen, joka on ihan yhtä innostunut kaikesta, kuin minäkin. Ehkä se positiivisuus jotenkin blokkaa kaiken mahdollisen negatiivisen.

Sain juuri kolmanneksen alussa tietää, että nivusen kipuilu johtuu nivustyrästä. En kuitenkaan anna senkään vaivata arjessa tai murehdi tulevaa tässä kohtaa. Mikäli kipu yltyisi sietämättömäksi tai ilmenisi kuumetta tai pahoinvointia, pitäisi tyrä todennäköisesti operoida (puudutus tai nukutus). En halua minkäänlaista operaatiota, kun en ole juuri edes Rennietä ottanut, vaikka kärsinkin melkoisesta närästyksestä ekalla kolmanneksella. Vaikka voisin ajatella kipua tai pelätä pahinta, ennemmin päätän keskittyä nykyhetkeen ja olla murehtimatta asioista, joihin en juuri nyt voi vaikuttaa. Hetki kerrallaan, kaikesta nauttien 🙂

Jaa julkaisu:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suosikkibrändimme