Kaksikielinen vauva

Kaksikielinen vauva nyt ehkä on hieman huono nimitys noin yleisesti, kun en tiedä luetellaanko meillä suomen kielessä vauvat vielä minkään kielen puhujiksi, vai vasta taaperot. Mutta mennään nyt tällä nimityksellä 🙂 Miksi meillä tullaan puhumaan englantia ja suomea kotona, vaikka olemme molemmat ihan suomenkielisiä? Puhuimme asiasta jokin aika sitten Teron kanssa ja itse asiassa koko idea tähän lähti Terolta. Hän nimittäin ehdotti, että minä puhuisin vauvalle englantia ja hän suomea. En ollut jotenkin edes ajatellut asiaa aiemmin, ehkä syystä, että en ole natiivi englannin puhuja. Mutta mitä enemmän asiasta puhuttiin, sitä järkevämmältä se alkoi kuulostaa.

Asuin muutamia vuosia sitten vielä ulkomailla, muun muassa Kyproksella ja Iso-Britanniassa. Matkaan on tarttunut siis pienoisen brittiaksentin lisäksi myös hyvin sujuva englannin kielen taito. En arkaile käyttää kieltä, tai joudu sanoja juuri kaivelemaan. Pitkään vielä Suomessa asuessakin työkielenä oli englanti ja edelleenkin täällä Tallinnassa puhumme muun muassa lakimiesten ja koodarien kanssa vain englantia. Samoin on luomiemme sovellusten ns. työkieli englanti.

Mutta niin, miksi sitten puhua kahta kieltä lapsellemme. Näemme kaksikielisyyden mahtavana voimavarana. Kansainvälinen tarha olisi joka tapauksessa toiveissamme sitten joskus, joten olisi hienoa jo ennen sitä auttaa toista pärjäämään myös englannilla. Emme ole myöskään täysin varmoja, tulemmeko aina asumaan Suomessa (sitten, kun sieltä oman kotimme nyt jossain kohtaa ostamme). Ja jos kerran puhun sujuvaa englantia, niin miksi ei minun ja vauvan yhteinen kieli voisi olla muu, kuin suomi. Teron suvussa kotikielinä on ollut suomi ja ruotsi, mutta valitettavasti jälkimmäinen on jäänyt hyvin vähälle.. Kaksikielisyys (tai useamman kielen osaaminen) on rikkaus, niin me ajattelemme, ja siitä päätös tähän muodostuikin.

Kaksikielisen lapsen kielellinen kehitys

Asia, mitä varmasti moni muukin miettii/on miettinyt, mikäli asia on tai on ollut joskus ajankohtainen. Mietin heti, vaikuttaisiko meidän englannin puhuminen jotenkin sitten lapsen suomen kielen taitojen kehittymiseen. Hidastuisiko kielelliset taidot ylipäätään, vaikuttaisiko tämä puheen kehitykseen tai olisiko koko kuvio lapselle vai jotenkin sekava.

Mitä enemmän kuitenkin asiaa ajattelin ja tutkin, niin syytä huoleen ei kyllä ole. On tehty monia tutkimuksia ympäri maailmaa, joissa on todettu esim. kaksikielisyyden jopa edistävän kielellisten taitojen kehitystä. Ja sanotaan myös, että 0-3 ikävuotta on se aika, jolloin uusia kieliä omaksuu helpoiten ja nopeiten. Eräässä tutkimuksessa oli todettu, ettei lapselle ole sekavaa useamman kielen käyttäminen, vaan esimerkiksi 20 kuukauden iässä aivot pystyivät hyvin prosessoimaan kahta kieltä, ilman minkäänlaisia ongelmia.

Uskon, että löydämme hyvän rytmin tähän ja kahden kielen puhuminen tulee olemaan ihan yhtä luontevaa, kuin yhdenkin.

Eri vaihtoehtoja eri kielten käyttöön

OPOL = one parent, one language

Molemmat vanhemmat puhuvat eri kieltä lasten kanssa. Silti ns. yleiskieli voi olla jokin muu kieli. Esim. äiti voi puhua ruotsia, isä suomea ja ulkomailla asuttaessa kodin ulkopuolella kieli onkin englanti.

Meillä taitaa olla aika pitkälti tämä lähestymistapa asiaan – minä puhun lapsen kanssa kaksin englantia ja Tero suomea, mutta yhdessä kieli on suomi. Sama tietenkin tutuilla vieraillessa. Koen itse jotenkin hassuksi jättää täysin suomenkielen pois, kun en niin normaalistikaan tekisi. 

ML@H = minority language at home 

Kotikielenä käytetään esimerkiksi saksaa, vaikka asutaankin Iso-Britanniassa ja kaikkialla muualla, kuin kotona yhteinen kieli on englanti.

T&P = time and place

Eri kieltä voidaan käyttää myös eri aikaan. Ymmärtääkseni esimerkiksi eri kielisissä päiväkodeissa voidaan alussa käyttää ns. vierasta kieltä vain tiettyinä aikoina; leikkihetkissä, aamiaisella tai lounalla. Taas pihalla kieli on vapaa ja saattaa suomen kieltä kuullakin enemmän. Kaiketi tarhoissakin on niin eri tasoisia vieraan kielen puhujia, että tällainen järjestely on lähes välttämätön. Tai osa henkilökunnasta on natiivipuhujia, joiden kanssa puhutaan pääosin muuta kuin suomea ja toisten kanssa käytetään molempia kieliä.

 

Onko teillä useampi kieli käytössä kotona tai muuten (kansainväliset tarhat tms.)? Miten kaikki on arjessa lasten kanssa sujunut? Olisi kiva kuulla ajatuksia asiasta! Ja kokemuksia siitä, miten lapsen puhetaidot ovat kehittyneet kun kieliä onkin kaksi – menevätkö kielet sekaisin tai arasteleeko lapsi puhumista jotenkin alusssa? 

Jaa julkaisu:

2 Comments

  1. Noora
    29.7.2018 / 21:12

    Hei!
    Olen itse puheterapeutti, erään kielen aineenopettaja ja työskentelen opetusalalla. En suosittele, että lapsen kanssa puhutaan muuta kuin omaa äidinkieltä. Oma äidinkieli on tunteiden tulkki. Monikielisyydestä ei ole haittaa kielellelliselle kehitykselle. Lapsi kuitenkin huomaa, että te puhutte keskenänne aina samaa kieltä, ja kieli vaihdetaan häntä varten! Pitäisitkö itse tästä? Minä tuntisin vierautta.
    Teidän lapsellenne tulee tod.näk. vielä viro eli eesti pienenä kieleksi.
    Esim. sveitsiläisten kielentutkijoiden kokeilut omien lasten kanssa 1970-luvulla ovat olleet hurjia….
    Kielenkehitys voi alussa viivästyä monikielisyyden takia. Pysyvää haittaa ei ole huomattu, mutta nykyajan yleinen ilmiöhän on puhumattomat lapset (lapsi ei opi kieltä, koska vanhemmat vain lanittavat netissä ja kukaan ei keskustele lapsen kanssa). Ennustan suuria ongelmia etenkin kaksikielisten lasten suhteen, joille tilanne on muutenkin haastavampi.
    Koen myös vieraana ilmiönl että lasta yritetään vauvasta asti muokata johonkin. Kaverini syötti valtavasti erilaisia vitamiinivalmisteita lapsilleen, että “tulisi fiksuja lapsia”. Tulos: vakavaa ylivilkkautta. Eihän se välttämättä todellakaan vitamiineista johdu, mutta kummankasn suvussa ei ole minkäänlaista käytöshäiriötä (ellei pappissukua lasketa…).
    No, aina törmää ongelmiin! Kun on äiti?

  2. nappisilmat
    Kirjoittaja
    3.8.2018 / 17:24

    Kiitokset kommentista! 🙂 Hyviä pointteja ja samoja asioita, mitä juuri itsekin mietiskelin. On hyvä saada näkökulmia puolesta ja vastaan!

    Lähipiirissämme on muutamia kaksikielisiä perheitä, joissa vanhempien yhteinen kieli on esim suomi ja toisen “oma kieli” lapsen kanssa englanti. Heille ei ole aiheutunut haittaa tästä.. Kolmatta kieltä en kuitenkaan sekottaisi mielelläni mukaan – siitä olen ehdottomasti samaa mieltä! Viroa emme puhu kumpikaan, emmekä aio opetellakaan, kun aikeissa on melkein heti lapsen syntymän jälkeen muuttaa (toivottavasti omaan taloon) Suomeen.. Näin ollen tuo kolmas kieli = viro ei tule kysymykseen näillä näkymin.

    Näistä “iPad-lapsista” olen ihan samaa mieltä. Huolestuttava ilmiö, mitä olen seuraillut hyvinkin läheltä joskus. Surullista, eikä tuntien ruudun tuijotus (TV, ipad, puhelin…) ole kyllä millään tasolla hyödyllistä kenellekään, saati lapselle 🙁

    Pitää vielä tutkiskella asiaa monilta eri kanteilta sekä keräillä feedbackia tuttavaperheiltä, joissa kaksikielisyyttä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mukana menossa