Monesti sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Ja niinhän se kyllä hieman tuntuikin olevan aivan raskauden alussa. Ehkä se pieni epävarmuus alussa aiheutti sen, että matka tuntui niin todella pitkältä.
Hassua, mutta nyt on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, että aika kuluu tosi nopeasti! Viikkomäärä kasvaa ja ensin oltiin 4kk kohdalla, sitten jo yhtäkkiä 6kk rajapyykki on saavutettu. Vaikka moni sanoo, että lopussa aika matelee ja sitä vain tuskaisena odottelee vauvaa saapuvaksi, niin jotenkin nyt voisin arvata, että aika menee vielä nopeammin, kun laskettuun aikaan on alle 10 viikkoa.
Varmaan osasyy siihen, että sitä on niin relax moodissa, on se, että mieli on pysynyt niin korkealla koko matkan ajan. Olen jotenkin heittäytynyt olosuhteiden ja ulkopuolisten tapahtumien vietäväksi ja ottanut kaiken niinkuin se annetaan. Ehkä osa tätä ajatusmallia tulee myös synnytykseen valmistavasta kirjallisuudesta ja tiedosta, mitä olen ahminut viime kuukausina. Osana luonnollista synnytystä kun on myös keholle ja tapahtumille antautuminen. Kaikki menee hyvin, kun mieli pysyy positiivisena ja rentona ja kun sitä antautuu täysin itseään korkeammille voimille. Nyt en puhu uskonnollisista asioista, mutta niistä voimista ja tuntemuksista, joihin et vain itse yksinkertaisesti voi aina vaikuttaa.
Olisi houkuttavaa vain odottaa tulevaa ja antautua ajoittain turhautumiselle ja sille, ettei asiat etene niin nopeasti, mitä itse toivoo. Mutta päätin vain heittäytyä nyt matkaan, istua kyydissä ja odotella mitä tuleva tuo mukanaan. 🙂 Koen tämän ajatusmallin jotenkin helpompana, kuin alun odottamisen. On helpompaa vain olla ja ihmetellä. Nauttia hyvästä olosta ja seurailla ns huonompia tuntemuksiakin, ajatellen, että nyt kehossa taas tapahtuu jotain uutta. Nautin pienistä potkuista ja siitä ihmeestä, että sisälläni kasvaa oikea uusi ihminen. Asia, johon ei ikinä totu, tai jota ei täysin ymmärrä koskaan!
Ihanaa odotusaikaa niille, jotka nyt seuraavat blogiani ja ovat itsekin raskaana <3 Sekä niille, jotka ehkä keräävät ajatuksista jotain hippusia omaan arkeen ihan muuten vain… 🙂
