Luonnollinen synnytys, aktiivinen synnytys, lääkkeetön synnytys.. Kaikkia eri termejä käytetään monesti sekaisin. Ymmärtääkseni kuitenkin luonnollinen synnytys tarkoittaa synnytystä ilman lääkkeitä ja toimepiteitä. Aktiivinen synnytys taas viittaa synnytystapaan – synnytys pyritään hoitamaan usein pystyasennossa tai muussa suotuisassa asennossa (harvoin selinmakuulla). Aktiivisessa synnytyksessä äiti seuraa kehon tuntemuksia ja omia vaistojaan ja voi vaihdella asentoja usein. Aktiiviseen synnytykseen voi kuulua myös lääkitystä ja toimenpiteitä.
Sisällysluettelo
Miksi en toivo lääkkeellistä kivunlievitystä?
Luonnollinen synnytys tarkoittaa itselleni synnytystä ilman lääkkeitä ja toimenpiteitä. Lääkkeellisiä kivunlievityskeinoja on monia – on käynnistykseen käytettäviä lääkkeitä, on puudutusaineita ja suun kautta nautittavia lääkkeitä. Yksikään edellä mainituista ei ole täysin turvallinen tai riskitön. Lääkitys on aina lääkitys. Useammalla kivunlievityskeinolla on myös vaikutuksensa vauvaan.
Epiduraali esimerkiksi sisältää puudutusainetta ja voimakkaan kipulääkkeen sekoitusta. Tarkoituksena on estää kipuaistimuksia aivoissa. Kokonaan aine ei poista näitä aistimuksia, mutta lieventää niitä. Epiduraali voi laskea verenpainetta, jota joudutaan seuraavalla toimenpiteellä taas nostamaan (esim suolaliuos kanyylista). Jos lapsen uskotaan olevan jotenkin vaarassa, joudutaan vauvan päähän tökkäämään sähköanturi ”pinni” seurantaa varten. Epiduraali voi myös vaikeuttaa virtsaamista, jolloin joudutaan asettamaan katetri. Lääkesekoitus voi myös hidastaa synnytyksen etenemistä, jolloin äiti saa jälleen suonensisäisesti lisää lääkeaineita.
Tässä vain yksi kivunlievityskeino esiteltynä ja riskien lista on jo pitkä. Joskus vain epiduraali riittää, mutta monesti se vaatii seuraavan lääkkeen tai toimenpiteen, ja seuraavan, ja seuraavan…
Miten nainen voi synnyttää ilman kivunlievitystä?
Nykyaikana valitettavasti ollaan kovin lääkemyönteisiä. Tuntuu, että moni synnyttäjä pitää itsestäänselvyytenä, että synnytykseen kuuluu epiduraalit, ilokaasut ja muut. Tai sitten juuri muista vaihtoehdoista ei kerrota riittävästi. Harva tuntuu ottavan selvää asioista. Toki se on joidenkin valinta ja kunnioitan sitä, mutta itse koen, että sain eri medioista vain huonoa ja hyvin yksipuolista kuvaa synnytyksestä. Kärsin tosi kovista synnytyspeloista ja olin vannoutunut ottamaan sovitun sektion. Olin kuunnellut ties mitä tarinoita siitä, miten tuskallinen synnytys olikaan. Miten paikat repeytyvät ja homma on vaan aivan kamalaa. TVssä näytetään lähes poikkeuksetta vain kuvaa siitä, miten nainen makaa selällään jalat koukussa ja huutamalla pusertaa lapsen ulos. Tosi sääli juttu sanon.
Kärsin tosi kovista synnytyspeloista ja olin vannoutunut ottamaan sovitun sektion.
Oikeasti naiskeho on luotu synnyttämiseen. Supistukset auttavat edistämään synnytystä ja ohjaavat lasta oikeisiin asentoihin. Supistukset liikkuvat vauvaa ja kääntävät sitä synnytyskanavassa. Lapsihan ei tule suoraa matkaa ulos, vaan joutuu kääntyilemään kanavassa monen monta kertaa, jotta mahtuu ulos. Synnytys on rankka myös lapselle, jo ilman lääkkeitäkin.
Synnytyskanava aukeaa ja tilaa syntyy syntyvälle vauvalle. Luontaiset tapahtumat hoitavat ja edistävät synnytystä. Naisia on synnyttänyt jopa koomassa.. Keho siis tietää, mitä tehdä. Toki komplikaatioita voi tulla, mutta ensisijaisesti keho pystyy hoitamaan synnytyksen itse, ilman ulkopuolista apua.
Luonnollinen synnytys turvaa lapselle usein hellemmän tulon maailmaan
Omat toiveet synnytykseen
Aina voi toivoa, mutta kaikkea ei voi suunnitella. Voin valmistautua synnytykseen valitsemallani tavalla ja toivoa omien toiveitteni täyttyvän. Osana hommaa on myös se, että on hyväksyttävä kaikki, niinkuin ne annetaan. Jos kehoni ei suoriudu tehtävästä ja lääkitys tai leikkaus on pakollinen oman ja lapsen turvallisuuden vuoksi, hyväksyn sen.
Aina voi toivoa, mutta kaikkea ei voi suunnitella. Voin valmistautua synnytykseen valitsemallani tavalla ja toivoa omien toiveitteni täyttyvän.
Toivon kuitenkin, että synnytys etenisi ilman minkäänlaista väliintuloa – ei lääkitystä millään tasolla, ei edistämään supistuksia, ei käynnistämään synnytystä tai lievittämään tuntemuksia. Toivon myös, että kaikki toimenpiteet, kuten sisätutkimukset, pidetään minimissä. Haluaisin synnyttää veteen, toki jos mieli muuttuu viime hetkellä, seuraan aistejani ja tuntemuksiani. Keho usein ohjaa naisen toimintaa synnytyksessä ja esimerkiksi ohjaa eri asentoihin, jotka saattavat edistää synnytystä tai lisätä tilaa lantioon.
Tiedän, että Tallinnassa oma kätilöni tulee olemaan paikalla meitä varten. Toki jos hän on järkyttävässä räkätaudissa, niin hän ei ole paikalla, mutta jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, hän odottaa meitä sairaalassa, kun sinne pääsemme. Haluan myös olla mahdollisimman pitkään kotona. Sairaalassa saamme sitten oman huoneen, jossa on tilanteen mukaan allas. Jollei allasta ole, voin vaihtaa huonetta toisen äidin kanssa, joka ei sitä halua käyttää. Saamme olla omassa huoneessamme aivan koko synnytyksen ajan. Ei siirtoa synnytyssaliin tai muualle. Toki jos lääkäri joutuu puuttumaan asiaan, on siirto pakollinen.
Toivon, että pystyn käyttämään kaikkia oppimiani ja sisäistämiäni taitoja; rentoutumistekniikoita ja ajatusleikkejä. Toivon, että saan tehdä asiat loppuun asti itse, omalla tavallani, vaistojani seuraten. Ja ennen kaikkea toivon, että voin tarjota lapselleni mahdollisimman pehmeän tulon maailmaan, mieluusti ilman lääkkeitä tai toimenpiteitä.
Oletko saanut synnytyspelon käännettyä päinvastaiseen suuntaan? Entä oletko myös luonnollisen ja lääkkeettömän synnytyksen kannalla?
